Helteistä, ketoosista ja työn aloituksesta huolimatta olen sinnikkäästi koittanut ylläpitää lenkkeilytahtiani n.3 kertaa viikossa, koko kesän.

Tähtäimessä on ollut Espoon rantakymppi syyskuun lopussa ja aikatavoite tunti tai sen alitus.

Välillä on kyllä tuntunut että edistystä ei tapahdu, mutta kaipa se on uskottava, että jotain hyötyä sinnikkyydestä on ollut.

Tänään yritin ensimmäistä kertaa juosta kymmenen kilometriä toivotulla vauhdilla, joka on siis n. 6 min/km. Minun vauhtini oli 6.06 min/km, joten tuo aiemmin mainittu tähtäin on kovin lähellä :-) Kauas on tultu tammikuusta, jolloin aloitin juoksemalla yhden pylväsvälin!

Muita merkkejä kehityksestä:

- Pystyn työskentelemään korkeammalla sykealueella kuin aiemmin. Jos aiemmin 155 ylämäessä oli mulle jo tosi korkea, nyt pystyn juoksemaan 160-170 välilläkin tovin. Sykerajathan on yksilöllisiä eikä niitä passaa lähteä vertailemaan kenenkään toisen kanssa, mutta itseensä voi kyllä verrata.

- Tarvin entistä pidemmän tai kovemman treenin, jotta saisin harjoituksen jälkeisen mahtavan hyvänolon tunteen aikaan. Eli siihen ei enää riitäkään puoli tuntia kevyttä hölkkää! En tiedä, onko se nyt sitten hyvä vai huono, että tuon hienon olotilan saamiseksi täytyykin tehdä enemmän töitä...

- Jos juhannuspäivänä tuntee suurta vetoa lähteä juoksemaan, täytyy jo sanoa, että jonkinlainen intohimo on syttynyt! Mutta kyllä niissä maisemissa kelpasikin hölkytellä. Alla kuvia yhdeltä kesän lenkeistä.