Greyn anatomian tämän viikon jakson nimi oli Pelko pois. Siinä ennen niin rohkeat ja riskinottokykyiset 5. vuoden lääkärikandit menivät yksi toisensa jälkeen "lukkoon", kun heille sanottiin että heidän epäonnistumisiaan leikkauksissa lasketaan ja tarkkaillaan. Epäonnistumisen pelossa he valitsivat helpompia leikkauksia ja halusivat pysyä erossa sieltä, missä asiat menivät mutkikkaiksi. 

Tämän seurauksena ei tietenkään ollut ideaalitilanne vaan täydellinen epäonnistuminen. Kirurgin täytyy totta kai olla varma otteissaan ja tehdä asiat oikein, mutta tilanteen sitä vaatiessa on myös otettava riskejä, ja siitä voi riippua jonkun ihmisen henki. Kovinkaan monen hermot eivät  välttämättä kestäsi sellaista työtä, mutta pelon periaate on sama meille kaikille. 

Pelko lamauttaa, saa meidät käpertymään itseemme ja alisuorittamaan. Pelko estää luovuuden, etenemisen ja kehityksen. Pelottelemalla saa aikaan vain pelokkuutta, epävarmuutta ja alistuneisuutta.

Rakkaus, intohimo ja iloisuus. Ne puolestaan synnyttävät rohkeutta. Ne kannustavat meitä yrittämään eteen päin. Niistä saa voimaa tehdä tarvittavat muutokset  siellä missä se tarpeellista onkaan. Niitä lisää joka paikkaan: työpaikoille ja koteihin, kouluihin ja kapakoihin, kaduille ja kahviloihin. Niistä syntyy menestystarinoita ja oman elämän sankareita.

Tuure Kilpeläisen ja Kaihon karavaanin sanoin:

Pelko pois, menen päin sen seiniä
ja halkeamista valo paljastuu
Pelko pois, pelko pois
Ilman verkkoa ja valjaita
Minä kaadun, kaadun kohti valoa

 PS Aihe tuntuu olevan "pinnalla" muuallakin. Onnittelut Marikkalle rohkeudesta!