Kahvi tuoksuu, taustalla soi Duffy. Kämppä imuroitu, vauva nukkuu. Ihana, eilen leivottu Daim-muffinssi odottaa syöjäänsä (loput laitettu pakkaseen).  Pyykit saavat odottaa ripustajaansa sillä "minä juon nyt kahvia" ja pohdin hieman suorittamista.

Viime päivinä olen puhunut useammankin blogiani lukeneen ihmisen kanssa suorittamisesta. Näyttäisi siltä, että en todellakaan ole ainoa ylisuorittaja, joka on alkanut pohtia, mitenköhän sitä voisi ottaa vähän rennommin.

Puhun nyt itsestäni, samaistu sinä haluamiisi kohtiin.

Minut on kasvatettu ja minä olen kasvanut suorittajaksi. Minua on palkittu pienestä pitäen suorittamaan ja onnistumaan, minua on kannustettu kun olen saanut kymppejä todistukseen. Suhteeni musiikkiin on musiikkikoulun tutkintojärjestelmän suorittamisen muovaama (1/3, 2/3 jne). Vanhempani ovat olleet esimerkkinä toimeliaisuudesta ja sanonnat kuten "Ensin työ, sitten huvi" ovat tulleet osaksi elämääni jo äidinmaidossa. Yliopistossa suoritettiin kursseja ja lopulta maisterin paperit. Työelämässä olen tunnettu tehokkuudestani ja suunnitelmallisuudestani, olen päässyt niiden avulla tavoitteisiini ja edennyt minua kiinnostaviin tehtäviin. Olen suoriutunut (keski-ikää hiljalleen lähestyväksi) nuoreksi aikuiseksi aika hyvin ja minulla on siitä todisteena mm. asuntolaina, farmari, koira, kaksi lasta ja ruuhkavuodet.

Suorittamisessa ei sinäsä ole mitään pahaa. Suorittamalla vastaan ympäristön asettamiin paineisiin ja mukaudun osaksi kulttuuriamme ja olen kunnon kansalainen. Elämä vaan on helpompaa ja kivempaa, kun kotona on siistiä, joulukortit lähetetty ja työura suunniteltu. Joskus vaan täytyy suorittaa, jotta hommat tulee tehtyä.

Niin että ei nyt, rakkaat lukijat, tehdä suoritusta siitäkin, että yritämme kaikin tavoin välttää suorittamista! Olkaamme itsellemme armollisia. Suoritetaan silloin kun täytyy ja silloin, kun jonkun asian suorittaminen johtaa johonkin, josta todella saamme iloa. Koetetaan nauttia siitäkin, että olemme oppineet hyviksi suorittajiksi ja käytetään tuota taitoa ilolla silloin kun sitä todella tarvitaan!

Mutta, koetetaan tunnistaa milloin "suoritusvaihe" jää aivan turhaan päälle ja lopettaa ajoissa!

Lähden nyt suorittamaan ne pyykit. Ilon kautta!

(EDIT 28.1.2011: Muutin muutaman sanan mielestäni osuvammaksi.)