Kun aloin tietoisesti välttää suorittamista ja tehdä asioita "ilon kautta" , tapahtui aluksi tosi jännä juttu: kun aloin järjestää itselleni tilaisuuksia tehdä sitä, mistä nautin, aloin tehdä enemmän myös asioita, joista en aiemmin tykännyt.

Esimerkiksi: innostuin valtavasti leipomisesta. Se nyt vain on kivempaa aloittaa siistissä keittiössä. Niinpä aloin pitää keittiötä siistimpänä aluksi leipomispäivinä, sittemmin ihan tottumuksesta. Eikä se tunnu enää niin paljon suorittamiselta, niin kuin joskus aiemmin.

Tosin juuri tällä hetkellä tätä kirjoittaessani keittiöni ei todellakaan näytä ihan siltä... (Eli nähtävästi en kuitenkaan ota siitä liikaa paineita?!)

Kun siis annoin itselleni luvan tehdä asioita, joista tykkään, aloin tykätä tehdä myös asioita, joista en aiemmin niin perustanut.  Kun vähensin suorittamista, aloinkin tehdä enemmän!  Varsin erikoista, eikö totta?

Huomenna jatketaan taas välitilinpäätöstä, aiheena tällöin itselleen myötätunnon osoittaminen.