Monista hyvistä syistä, joita en käy tässä erittelemään, olemme tämän kesän aikana perheessäni päätyneet noudattamaan vähähiilihydraattista ruokavaliota (VHH) lähinnä mukaellen Antti Heikkilän ja ruotsalaisen Annika Dahlqvistin oppeja ja ohjeita. Lyhykäisyydessään meillä ei nykyään syödä juuri lainkaan sokeria, viljoja, pastaa, riisiä eikä perunaa ja vältetään kaikkia kevyttuotetteita, makeutusaineita ja lisäaineita mahdollisuuksien mukaan. Kasviksia, lihaa ja kalaa syödään siitäkin edestä, eikä rasvan (voi, oliiviöljy) käytössä säästellä.

Tämä ei ole dieetti, vaan tarkoitus on kokeilla, onko ruokavaliolla oikeasti lupaamansa positiiviset vaikutukset terveyteen. Ja jos on, niin voiko sitä noudattaa pidemmän aikaa, mieluiten koko elämän. Iso Projekti siis kaiken kaikkiaan ja alussahan tässä vielä ollaan.

Mutta täytyy kyllä sanoa, että paljon positiivisia vaikutuksia on jo näkyvissä. Suurimmat niistä koskevat miestäni, joka on I-tyypin diabeetikko, mutta itseänikin koskien on havaittu ainakin seuraavat:

- Ei nälkää! 3 ateriaa päivässä alkaa vähitellen riittää, ei tarvetta naposteluun eikä välipaloihin. Ei myöskään ähkyä, turvotusta tai verensokeriheilahteluista johtuvaa heikotusta.

- Ei makeanhimoa!  Ajatuskin esim. Fazerin Sinisestä (jota ennen pystyin syömään tolkuttomasti) tuntuu lähes vastenmieliseltä.

- Paino pudonnut 2 viikossa pari kiloa. Ei minulla tuota ylipainoa niin hirveästi ole, painoindeksinkin mukaan olen jo normaalirajoissa, mutta saa noita kiloja vielä jokunen lähteä, jos on lähteäkseen ;-)

- Ruoka, jota olemme opetelleet laittamaan aidoista ja puhtaista aineksista käyttäen mahdollisimman vähän lisäaineita, on erittäin hyvää ja maukasta. Voisi sanoa, että meillä syödään paremmin kuin koskaan! Ei ole niin suurta tarvetta "herkutteluun" kun jokainen ruokailu on jo nautinto.

- Aluksi pelkäsin, etten jaksaisi enää juosta, mutta ainakaan vielä en ole huomannut, etten n. tunnin lenkkejäni jaksaisi vetää. Tosin palautuminen on selvästi hitaampaa, joten siihen täytynee varmaan kehitellä jotain.

 

Jatkamme siis tästä, ja kerron kyllä lukijoilleni, kuinka muutos etenee :-)

Leipominen on nyt siis syystä jäänyt vähän vähemmälle, mutta muffinssit syntyvät toki karppiaineksistakin. Alla kuvassa muna-pekonimuffinit, jotka maistuvat aamiaseksi kermakahvin kera. Nam!