Karppauksesta puhuvat nyt kaikki! Uskomatonta miten suuria väitteitä, tunteita ja mielipiteitä viuhuu joka tuutissa aiheeseen liittyen! Joten otanpa osaa keskusteluun omassa, pienessä foorumissani. Kaikki mitä kirjoitan perustuu omaan henkilökohtaiseen  kokemukseeni eikä millään ole tarkoitus arvostella kenenkään muun kokemuksia, tapoja tai elämää, saatika neuvoa päättäjiä muuttamaan ravintosuosituksia.

Perheessäni aloitettiin vähähiilihydraattinen elämäntapa kesän lopussa, kuten  tässä kirjoituksessani kerron.

Tällä hetkellä meillä syödään arkisin suurin piirtein näin:

Aamiainen: keitettyjä kananmunia ja pekonia, kahvia kermalla ja kookosöljyllä. Joskus vaihtoehtoisesti esim. avokado. Lapset syövät hoitopaikassaan puuroa, mutta haluavat joskus jo kotona vähän kananmunaa.

Lounas: työpaikkalounas niin karpisti kuin pystyy. Suosikkini on salaattibaari, jossa voi itse valita "täytteet" koska siinä ei maistu lisäaineet (tästä lisää myöhemmin). Jos syön Amicassa, otan lihaa/kalaa kasviksilla tai salaatilla, ilman perunoita tai riisiä. Lapset syövät normaalisti hoitopaikassaan.

Päivällinen: lihaa tai kalaa ja kasviksia jossain muodossa. Esimerkiksi uunissa kypsennetyt broilerin koivet maistuvat kaikille, niiden kanssa runsaasti parsa- ja kukkakaalia voinokareen kera. Joskus lapset saavat myös lisäksi täysjyväpastaa. Jälkkäriksi joskus muutama pala tummaa suklaata.

Iltapala: lapset saavat jugurttia ja hedelmiä taikka leipäpalan voilla ja juustolla. Leipää meillä on pakasteessa ja sieltä aina sulatetaan tarpeen mukaan lapsille, jos he haluavat. Itse syön esim. kupillisen partajugurttia ja mustikoita. Saatan vielä keittää kupin teetä ja ottaa sen kanssa palan juustoa tai kourallisen pähkinöitä.

Henkilökohtaisesti aion noudattaa tätä ruokavaliota loppuelämäni, tavalla tai toisella. Elämäni on niin paljon parempaa ilman ähkyä, turvotusta, syömishimoa tai aina väärään aikaan yllättävää näläntunnetta. Voin niin paljon paremmin kun vältän viljoja ja sokeria, siis tärkkelystä eri muodoissaan. Vatsani toimii säännöllisesti ja ongelmitta. Minun on niin paljon helpompi hallita myös mielialojani verensokerin pysyessä tasaisempana läpi päivän. Makuaistini on herkistynyt aidoille mauille siinä määrin, että tunnistan natriumglutamaatin jo ruoan hajusta ja se saa minulle etovan tunteen. Sitä vastoin nautin suunnattomasti mm. höyryssä kypsennetyistä kasviksista voinokareen kera!

Ei sen toteutus ole mitään rakettitiedettä. Valitsen vain grillipihvin lasagnen sijaan lounasravintolassa tai syön jauhelihakastiketta ilman spagettia. Katson vain että rasvaa tulee jossain  muodossa tarpeeksi, sillä muuten nälkä yllättää. Jos joku tarjoaa karkkia, sanon vain "Kiitos ei, en käytä" - eikä tee edes mieli. Lapset tottuvat kyllä syömään parsakaalia ja kananmunia muun perheen mukana. Ruoanlaitto on itseasiassa aika helppoa: yksinkertaisista mutta mahdollisimman laadukkaista raaka-aineista saa helposti hyvää varsinkin jos lorauttaa sekaan AITOA kermaa tai voita!

Ei se myöskään ole mikään uskonto. Kyllä meillä edelleen leivotaan ihan oikeita kakkuja, kun on lasten syntymäpäivä tai muu juhla. Erityistilanteissa poikkean silloin tällöin normirutiinistani, tietäen ja hyväksyen sen seuraukset eli parin päivän turvotuksen ja mahdollisen kierteen katkaisuputken. Vältän "saarnaamista" kahvipöytätilanteissa varsinkin nyt "mediakohun" aikaan. Ollessani saikulla söin suklaajäätelöä koska kurkkuni oli kipeä ja teki mieli jotain kylmää ja hyvää.

Uskon tällaisen maltillisen karppauksen olevan parasta, mitä voin tehdä perheemme terveydelle ja hyvinvoinnille pitkässä juoksussa.. Eikä vähiten mieheni tyypin I diabeteksen vuoksi. Hänen kohdallaan tulokset ovat jo näkyvissä huomattavasti parempina verensokeriarvoina. Vaikutusta veren rasva-arvoihin emme vielä tiedä, sillä emme ole vielä niitä mitanneet. Olen kyllä valmis muuttamaan mielipidettäni ja arkisia valintojani, jos saan oikeita faktoja niitä vastaan tai jos joku perheenjäsen alkaa voimaan huonosti niiden takia.

Meille karppaus on "business as usual". Niin kuin luullakseni monelle muullekin suomalaisperheelle, mikäli ostotottumusten muutokseen on uskominen! Onkohan lukijoissanikin muitakin "kaappikarppaajia"?

 

PS Ai niin entäs se painonpudotus, eikös se olekaan päätavoite? Ei ole, voin kertoa. Muut edut ovat niin paljon tärkeämpiä. Meillä on vaa'astakin patterit loppu eikä kukaan ole välittänyt vaihtaa niitä, joten en edes pysty raportoimaan tämänhetkistä statusta. Vaatteiden ja peilin perusteella luulen kuitenkin, että olen päässyt lopullisesti n. 3 kg:sta elopainoa. Ehkä jossain vaiheessa panostan tähän puoleen enemmän, ehkä en. Tällä hetkellä on tärkeintä, että tämä elämäntyyli tukee arkeamme ja terveyttämme!