Kerroin miehelleni J:lle juurta jaksain, miten tänä vuonna 2011 aion keskittyä ilon etsimiseen. Painotin, kuinka aion  pysyä kaukana asioista, joista en saa iloa tai nautintoa. Tämä kaikki kuulostaa helpommalta kuin on, olen nimittäin luonteeltani "suorittaja" enkä edes äkkiseltään osaa nimetä asioita, joista saan puhdasta iloa. Olen kova tekemään erilaisia tehokkaita suunnitelmia ja projekteja (esim. liikunta-, viikon ruoka-, ura-, koiran koulutus- jne) ja ei siinä mitään, ne myös monesti toimivat ja toteutuvat. Usein tällainen kuitenkin johtaa myös äärimmäiseen takakireyteen, suorittamiseen ja elämän ilon katoamiseen. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus ottaa asioille toisenlainen lähtökohta, eli tehdä ja etsiä asioita jotka ovat hauskoja, tuntuvat hyvältä ja joista pidän. Siis sellaisia joista saan ennen kaikkea iloa ilman että ne välttämättä johtavat mihinkään tavoitteeseen. Ja se toinen puoli, olisi uskallettava luopua asioista, joita vain suoritan. Toivottu tulos sitten näkyisi rentoutena ja iloisuutena.

Tämän "saarnani"  jälkeen mieheni oli vähän aikaa hiljaa ja sanoi sitten hieman huolestuneena: "Mitenköhän meidän tiskien nyt käy...?"

Asia jäi leijumaan ilmaan hyvänä vitsinä. Samana iltana lähdin sitten zumbaan sitä iloa etsimään. Kotiin tullessani keittiö näytti tältä:

Hyvin kävi tiskien siis! Ilon etsiminen kannattaa!