Ihanaa leijonat, ihanaa! Sykähdyttäähän se, jääkiekon MM-kulta! Tämän kirjoituksen näkökulma on kuitenkin, hmm, toinen:

Viikonloppuna sain nimittäin henkilökohtaisen "kultamitalin", Etelä-Saimaan puolimaraton-juoksutapahtumasta, jossa osallistuin 7 km hölkkään.

Juu juu, kaikki 270 osallistujaa saivat tuon saman mitalin, mutta iloitsen silti voittajafiiliksestäni!

Juoksu sujui paremmin kuin olin odottanut, sillä oikeastaan en odottanut paljon mitään. Minulla ei ollut mitään käsitystä omasta vauhdistani, sykkeestäni tai muistakaan yleisesti käytetyistä mittareista, ei edes oikein siitä kuinka pitkiä matkoja olin harjoituksissani tehnyt. Juoksutreeneissäni olen tähän mennessä keskityttynyt nautintoon ja iloon! Kauhuskenaariossani näinkin itseni lyllertämässä huohottaen häntäjoukon kintereillä ja pahimmassa tapauksessa eksymässä reitiltä...

Mutta lähdin siis silti mukaan! Ilon kautta! Vaikka jännittikin kyllä kieltämättä.

Kaikki meni kuitenkin hienosti. Lähdin ikään kuin omalle lenkille, tunnustellen ja itseäni kuunnellen. Enkä ollut edes oman sarjani viimeinen ja aikakin oli ihan ok, vähän päälle 43 minuuttia. Sehän tarkoittaa kilometrivauhtina n. 6 minuuttia 10 sekuntia, mikä ei ole ollenkaan niin huono vauhti omalle kuntotasolleni ja tekemiini treeneihin nähden. Vertailun vuoksi, samalla vauhdilla 10 km olisi mennyt tunnissa. Ei paha!  Tulos yllätti sekä itseni että tukijoukkoni positiivisesti!

Tykkäsin kovasti myös itse tapahtumasta ja fiiliksestä. Aurinko paistoi, ihmiset olivat iloisia ja oli mukava seurata myös muiden juoksua ja puolimaratoonareiden maaliin tuloa. Ystäväni Arska, joka oli kutsunut minut tapahtumaan, piti myös huolta, että sekä minä että perheeni saimme ensiluokkaista huoltoa, johon kuului mm. erinomaista ruokaa, saunomista ja parasta mahdollista seuraa. Kylläpäs maistui lammaspata hyvälle juoksun jälkeen ja otinpa lasillisen punaviintäkin! Kiitos Ari ja Heidi!

Tästä on hyvä jatkaa juoksutreenejä