Kun aloin leipoa enemmän, jännäsin aluksi nousevatko vaa'an lukemat nyt uusiin korkeuksiin. Yllätyksekseni eivät: painoni on pudonnut tammikuusta lähtien kolmisen kiloa. Nyt joku sanoo, että no helppoahan se kun myös imetän ja juoksen. Voi olla että näillä on vaikutusta, mutta uskon myös, että kun ihminen on tasapainossa itsensä kanssa ja tekee asioita, jotka tuovat itselle iloa ja onnellisuutta (tai edes pyrkii näihin) ei enää tarvitsekaan "piiskata" itseään, jotta kehokin pysyisi kunnossa. Leikillisesti aloin kutsua tätä "muffinssidieetiksi"  Kokeile jos uskallat  !

Aikaisemmin söin mm. enemmän karkkia - nyt makeannälkä tyydyttyy omatekoisilla leivonnaisilla, joita ei myöskään tarvi kuin maistaa.

Huomaan myös, että kun olen oikein väsynyt, syön enemmän. Mieleni tekee enemmän makeaa. Keho vaatii hyvänolon tunnetta ja energiaa, minkä vanhasta tottumuksesta tietää saavansa esim. suklaasta. Uskon, että nämä vanhat tottumukset voivat vähitellen muuttua. Mutta se ei tapahdu hetkessä, eikä vaikeana hetkenä pidä olla liian ankara itselleen.

Huomenna vielä yhteenveto välitilinpäätöksestä ja pohdintoja voiko sitä iloa mitenkään mitata?