Viimeisessä juoksupäivityksessäni vielä uhosin osallistuvani Espoon rantakympille.

No, en ole menossa.

Alkoi olla sen verran suorituksen makua suussa, että päätin pitää tauon juoksusta. Ei vaan enää tuntunut kivalta.

Niinpä viimeiset kolme viikkoa olen iltaisin laittanut villasukat jalkaan ja köllötellyt sohvalla sen jälkeen kun olen tullut töistä, viettänyt laatuaikaa lasteni kanssa ja saanut heidät nukkumaan.

Joku voisi ehkä sanoa, että olen laiska. Myös minun korvaani on kuiskuttanut  "suorittajaminän"  valitus, joka vaatii lenkille, vaikkei yhtään huvita. Minähän olin asettanut itselleni tavoitteen, näinkö helposti siitä luistaisin?

En kuitenkaan antanut suorittajalle tällä kertaa periksi. Päätin kuunnella sitä toista, lempeämpää ja myötätuntoisempaa ääntä, joka sanoi että kyllä sinä vielä juokset, mutta nyt on levon aika.

Eilen palasin lenkkipolulle, koska se tuntui hyvältä. Ilman sykemittaria, ilman tavoitetta. Itseäni ja kehoani kuunnellen ja iloa etsien. Kuulokkeista soi Coldplay ja mieli sai tuulettua. Back on track.