Ne lukijoista, jotka tuntevat minut muutenkin kuin kirjoitusteni kautta, tietävät että minun elämäni ei todellakaan ole koko ajan yhtä iloa ja positiivisuutta. Minulla on kaksi hyvin pientä lasta (synt. 10/2008 ja 08/2010), joista nuorempi on sairastellut oikeastaan koko talven. Varsinkin viime viikot ovat olleet tosi rankkoja, ja kun siihen yhdistää vielä sen, etten ole hänen syntymänsä jälkeen nukkunut yhtään yötä kokonaan läpi, voitte kuvitella että olen fyysisesti todella kovilla.

Ja kun ihminen on väsynyt, on todella vaikeaa olla positiivinen. Ahdistus ja synkät ajatukset hiipivät helposti mieleen eikä niitä saakaan enää niin helposti torjuttua ajatuksen voimalla, ilon kautta. Uskon kyllä, että ajatuksiaan ja asennettaan voi muuttaa, ja siihen pyrinkin. Mutta nukkumattomuuden tai muun väsymyksen tila ei ole oikea hetki moiseen ponnistukseen. Tai sanotaanko näin, että on suorastaan julmaa vaatia itseltään sellaista, jos koko energia menee selviytymiseen aamusta iltaan ja sen jälkeen yön yli.

Senpä vuoksi juuri olenkin erittäin tyytyväinen, että olen löytänyt itselleni "henkireikiä", niitä asioita, joista nautin ja jotka tuovat minulle iloa. Erityisesti niinä päivinä, jolloin ei todellakaan naurata eikä jaksa ajatella positiivisesti paljon mistään, on helpottavaa kun voi esimerkiksi leipoa muffinssit tai käydä juoksemassa tai onkin tapaaminen mukavan mammaporukan kanssa. Eivät ne väsymystä tai murhetta poista, mutta ne saavat ajatukset hetkeksi muualle ja tuottavat mielihyvää. Mikä taas ehkäisee stressiä ja masennusta!

Muutokset elämäntavoissa eivät tapahdu hetkessä, sen tietää jokainen, joka on joskus yrittänyt tehdä elämäntaparemonttia. Täytyy vain sinnikkäästi jatkaa valitsemallaan tiellä ja iloita pienistäkin askeleista! Siitä se hyvä kierre lähtee!

Huomenna jatkan välitilinpäätöstä, aiheena suhteeni suorittamiseen.