Väkisin ei synny  mitään hyvää. Ei edes joulutunnelmaa.

Jotkut sanovat, että parhaat joulut tulevat silloin, kun on omia lapsia. Että jotenkin itsekin palaa siihen lapsuuden joulutunnelmaan, odotukseen ja iloon.

Minusta puolestaan tuntuu, että lasten myötä suorituksen paine on entistä suurempi. Jokainen varmasti haluaa lapsillensa joulusta ihania, mieleenpainuvia muistoja. Ja näin me sitten taas puunaamme, leivomme, viritämme valot ja koristeet, ostamme lahjat ja hankimme kuuset. Ja ehkä varmuuden vuoksi pikkuisen enemmän kuin olisi tarpeen. Vielä 20 joulukorttia. Vielä 100 piparia. Vielä lisää paketteja kaikille. Vielä keittön kaappien siivous. Vielä muutama olkikoriste ja pari vessapaperirullasta askarreltua tonttua. Suoritamme. Ja ylisuoritamme.

Tänä vuonna kieltäydyn suorittamasta joulua. Lapset pääsevät kyllä tunnelmaan ilman, että minä yritän väkisin nikkaroida täydellisen piparkakkutalon. En minä sitä heiltä pilaa, onneksi. He laulavat, tanssivat ja iloitsevat itselleen joulun.

Minä voin rauhoittua. Joulu tulee joka tapauksessa, tuntui minusta miltä tahansa ja vaikken leipoisi yhtään piparia.