Kotiäidin arki täyttyy arkisesta aherruksesta: on pyykkiä, sämpylätaikinaa, puklua lattialla, petaamattomia petejä, you name it.

Olin  tänään yhteydessä erääseen tuttuuni, joka selvisi säikähdyksellä, tosin todella pahanpäiväisellä sellaisella, Japanin tuhoisasta järistyksestä ja tsunamista.

Tajuan, että olen etuoikeutettu saadessani ahertaa arkisesti suhteellisen terveenä ja tietäen, että minulle läheiset ihmiset ovat turvassa.

Pesen pyykkiä, koska lapseni saavat leikkiä turvallisesti sisällä ja ulkona ja siinä tulee välillä sotkua.

Leivon sämpylöitä, jotta perheeni saa hyvää ja puhdasta ruokaa ravitakseen itsensä.

Siivoan puklut lattialta kiitollisena siitä, että minulla on elävä, terve vauva.

Petaan pedit ja rukoilen, että tänäkin iltana voimme kellahtaa niihin nukkumaan väsyneinä, mutta onnellisina ja turvassa.

 

Jukka Pojan sanoin:

Aina jotain puuttuu ja jotain uupuu
Pitää saada rastia joka ruutuun
Ei maallinen mieli voi muuttuu,
mut annan kiitosta sille, kelle kiitos kuuluu

....

Vaikka kaikki ei ookaan perfektii
Pelkkää simaa ja serpentiinii
Välillä on hyvää ottaa perspektiivi
Laajentaa näköpiirii
Ja kun näkee maailma,
avaraa ja julmaakin kenties huomaankin,
on paljon, mitä ottaa selviönä
mullekin alkaa selvitä
pikku hiljaa

....

Kiitollisuutta,
mä haluun vähän kiitollisuutta mun sydämeen
Kiitollisuutta,
mitä ikinä mä teen,
mihin ikinä mä meen
Come on now

(Jukka Poika: Kiitollisuutta)