Joidenkin (kasvatusoppaiden) mielestä lapsi menee jotenkin pilalle, jos häntä hemmottelee liikaa varsinkin nukkumaanmenon yhteydessä. Varoituksia kuulee, että jos lapsi tottuu liian pitkiin iltarituaaleihin, hän ei opi rauhoittumaan ilman niitä lainkaan. Ja että sitten saa silitellä hamaan murrosikään saakka.

Esikoiseni on ollut aina hyvä nukkuja ja hyvä itsekseen rauhoittuja. Pienestä vauvasta lähtien hän on nukkunut omassa sängyssään ja melko varhain läpi yön. Eikä koskaan ole tarvinnut liiemmin "nukutella".

Siitä huolimatta meillä luetaan hänelle iltasatu ja lauletaan ennen nukkumaanmenoa. Nykyään se menee niin, että isi lukee ja äiti laulaa, jos vaan molemmat vanhemmat ovat käytettävissä. Uskon, että hän kyllä pärjäisi ilman lauluakin, mutta tuosta hetkestä on tullut yhteinen juttumme, josta nautimme molemmat.

Kaava menee näin: (lapset rakastavat sitä, että asiat tehdään aina samalla tavalla)

Isi on lopettanut lukemisen. Etsitään pupu ja muut unikaverit ja asetellaan ne sänkyyn.

Äiti asettuu lapsen sänkyyn pötköttämään. "Äiti on pieni, äiti mahtuu".

Sitten lauletaan, myös lapseni heleällä äänellään:

• Enkeli taivaan lausui näin, 1. säkeistö. Olimme ennen joulua seuraamassa Vivamon jouluvaellusta, joka teki 2-vuotiaaseen suuren vaikutuksen. Etenkin se kohtaus, jossa enkelit ilmestyivät paimenille kedolla. Siitä lähtien tätä on laulettu.
• Muura-muurahainen ja heinä-heinäsirkka. Hämä-hämähäkki on jotenkin jäänyt pois rituaalistamme.
• Ihhahhaa. "Juokse hepo hiljaa, kanna pikku-Seelaa..."
• Jänis istui maassa. Tyttö on suuresti mieltynyt pupuihin ja jänö-aiheisia lauluja pitäisi laulaa enemmänkin.
• Siili menee lypsylle. Äiti ei ihan muista tarkasti, miten sanoitus menee kohdan "Siilin lapset piiperoiset, paaperoiset, palleroiset" jälkeen. Miten se onkin niin hankala.
• Jumalan kämmenellä. Tämä on melkein kuin iltarukous ja siihen äiti yrittääkin päättää hetken. Aina se ei onnistu vaan vaaditaan uusintaa esim. "pupu-laulusta".

Jossain vaiheessa kuitenkin pikku-nukkuja yleensä sanoo: "Nyt äiti menee pois" . Sen jälkeen hän joko nukahtaa pupujensa sekaan tai ottaa ensin vähän omaa aikaa, mikä tarkoittaa yleensä pupun kanssa lauleskelua tai kirjan lukemista, mutta joskus myös leikkimistä tai vaatekaapin sisällön tyhjentämistä lattialle. Yleensä hän kuitenkin melko pian rauhoittuu ja nukahtaa ihanaan lapsenuneensa.

On ihanaa köllötellä oman pienen tytön vieressä ja lauleskella hänen kanssaan. Usein hän myös silittelee äitiä ja sanoo "Olet ihana" .

Ne ovat hetkiä, joilla ei ole hintaa. Niitä parhaimpia elämässä, sanoisin!